new life for a VHS tape's slipcase - VHS kasettikotelon uusi elämä

 VHS tapes are toxic, but the cardboard cases could have a new life. As a journal, for example.

I arranged a bookbinding workshop at work to fulfill one of my course assignments. We reused the slipcovers of VHS tapes as book covers.

There were old comics from the same era to upcycle into decorative pages and to add interesting detail inside the journals.

The workshop was a success, it was nice to see people enjoying crafting something nice, useful and usable from nostalgic trash. 

I filmed a video during the coffee break - the still life of everybody's work in progress was so inspiring!  View the reel on my Instagram account.

 

VHS kasetit ovat myrkyllisiä, mutta niiden kartonkisia koteloita voi uusiokäyttää ihan hyvässä mielessä. 

Järjestin työpaikallani kirjansidontapajan, jossa käytettiin VHS kasettien koteloita kirjakansina. 

Lisukkeena kirjasivujen sekaan laitettiin värikkäitä sarjis-sivuja, kierrätettyinä hylätyistä, saman toimintaelokuva-aikakauden sarjakuvista. (Niille, jotka ei ollut niin tykästyneet Tarzaniin tai Mustanaamioon, tarjosin Bambia ja Pocahontasta.)

Paja onnistui hyvin. Oli kiva nähdä,että ihmiset oikeasti nauttivat luomisesta jotain kaunista ja hyödyllistä nostalgisista roska-aarteista.

Kuvasin kahvitauon aikana vaiheessa olevien kirjojen inspiroiva sattuma-asetelmaa pieneksi reels-videoksi, klikkaa tästä jos haluaisit katsoa sitä (linkki vie sinut Insta-tililleni).

 

the allotment as lifestyle - palstaviljely lifestyle:na

I made a mini-collection based on the lifestyle of an allotment gardener. Which I am one myself too.

I was making this collection during the heart of winter, so it was extra nice to work with such summery themes and of course I pulled out all my floral scraps and made sure the frozen January landscapes of my greyscale urban surroundings didn't have a say in how my collection would look like.

I designed a 5-piece collection, of which I succesfully realized a summer hat, a gardening journal and a gardener's tool belt / apron. I would have liked to make a bag that goes on the bike, but that proved to be a bigger job and a longer process that my schedule allowed for, and I tried to make gardening gloves but they didn't work out.

I cant wait for the growing season to start so I could model my collection - I reckon the swing-around apron will be a really useful accessory.

*

Suunnittelin ja valmistin malliston, inspiraationa oli palstaviljelijän lifestyle. Olen itse palstaviljelijä kesäisin, niin tuntui hyvältä täyttää syvätalven arkkipäiviäni kukkakuoseilla palstapuuhista pohdiskellen.

Mallisto koostuu asusteista ja tarvikkeista, toteutin niistä nämä kolme: hellehattu, puutarhurin työkaluvyö ja puutarhapäiväkirja. Polkupyörän sivulaukut olivat liian haasteelliset toteuttaa näytön aikataulun sisällä. Työhanskat yritin kyllä valmistaa, mutta ne eivät onnistuneet.

Olisi jo puutarhakausi alkannut! Haluan jo testata miten mallistoni käytännössä toimii, erityisesti mun suosikki: tuo puutarhaessu-työkaluvyö. Nähdään palstalla!

leftovers of the cake party - ylijäämät kakkukekkerit pajasta

There were some leftovers from the cake-themed bookbinding workshop: the decorative spines of old books, as well as a few bookbinding sets.

We made pretty bookmarks out of the spines (as seen in Erica Ekrem's book Bound).

I arranged further one-one-one bookbinding sessions at my workplace until the sets ran out.

Out of too-pretty-to-bin gilded scraps I made tiny books that became earrings and necklaces.

No good stuff should go to waste, as you know.

Kirjansidontapajasta jäi yli muutama materiaalipakkausta sekä vanhojen kirjojen kauniit nimiöt.

Työpaikallani ohjasin kirjansidontaa kunnes kaikki setit loppuivat.

Teimme sitten kirjojen nimiöistä kirjanmerkkejä (idea alkuperäisin Erica Ekremin kirjasta Bound).

Ihan pienistä kullattujen nimiöiden hukkapaloista tein minikokoisia kirjoja joista tuli korviksia ja kaulakoruja.

Hyviä materiaaleja ei laiteta roskikseen, tietty.

sashiko-stitched knitting needle case - sashikoitu puikkokotelo

I started to try out sashiko-inspired free-style handstitching a whole year ago with a pile of supercolourful fabric scraps and some linen thread. It became one of those stuck in the process wip's that just had to be rethunk to be finished.

So instead a cushion cover, it ended up becoming a knitting needle case.

Vuotta sitten aloitin kokeilemaan sashiko-kirjontaa mutta projekti jäi kesken. Otin esille taas, ja mietin mitä muuta voisi keksiä ylikirjavasta mutta kivasta, monta tuntia käsin tikatusta tekstiilistäni.

Näin tuli hauska sukkapuikko-kotelo keskeneräisestä sashikoidusta tyynynpällisestä.

upcycled wool jacket - tuunausprojektina palaneuletakki

I had a blast upcycling bits of knitted woollen samples, halfway knitting projects and wrongly washed jumpers into this one big hug of a cardigan.

Before I went to attend the day course in Tampere, I collected inspiration and all the materials weeks in advance. The scrap store and the charity shops really spoiled me this time - I loved the potential and the promise of my collected scarpheap.

For the day of the course, the overlocker became my best friend. Together we made the most colourful, most oversized upcycled knitwear I ever did see.

I have already started to collect woolly bits again, in the hope that I could make another pieced garment soon.

I wear this sometimes - it's really warm! I'm not a 100% certain about how the collar turned out - I'm thinking about re-doing it.

I have the so-to-speak instructions in Finnish here, but it's also good for if you just want to see more pictures of this project. :)

*

Mulla oli niin hauskaa tuunaamassa neulemallitilkkuja, keskeneräisiä neuleprojekteja sekä väärinpestyjä villapuseroita uudeksi vaatekappaleeksi!

Olin kerännyt kaikki inspiraatiotani sekä kaikki materiaalit viikoja ennen kun lähdin Tampereen suuntaan lähiopetuspäivänä. Porin tekstiili- ja materiaalipankista sekä muilta kierrätyspaikkoista löytyi loistavasti soveltuvaa tekstiiliä ja lisukkeita. Olin ihan innoissani kerätyssä tekstiilipinossa piilevistä mahdollisuuksista.

Lähipäviän aikana opiston saumurin kanssa tulimme hyvin toimeen - yhdessä me saimme aikaiseksi maailman överi-ilosimman, yliylisuurimman, kirjavimman villatakin E-V-E-R.

Olen jo keräämässä uutta villaneulepalasia, joista saisi taas värkätty uuden palaneulevaatteen.

Laitan tämä mun eka tuunattu villatakkini päälle kun on tarpeeksi viileä - se on yllättävän lämmin! En kuitenkaan olen vakuuttunut sen kauluksen viimeistelystä, luulen että puren ja korjaan sen paremmaksi joskus. 

Jos haluaisit nähdä lisää kuvia takista ja tuunausprosessista, klikkaa linkki täältä:villatakin tuunausohjeet.

Decay Garden - eli minun Lahopuutarha

These pieces - Decaying log, Dead tree and Umbilical cord - rose out of feelings relative to human activity in and as part of nature. Nature is perfect in its creations and resolves, it becomes obvious that there is always inbuilt mechanisms, as well as natural circumstantial dynamics to ensure that when the original function ends usefulness still continues.

A tree for example. A tree dies standing in the ground, or falling to the forest floor, it instantly and seamlessly becomes just another part of the forest, by providing a new habitat or source of food. It is still a vital part of the cycle of the living forest, not a problem, not a surplus, nor a waste.

Take a pair of jeans. In general its functionality ends in a hole, a stain, a broken zipper, a new fashion trend. It is now considered dysfunctional, not needed, not wanted. I wondered if it is only down to point of view. If the point of view is shiftable. What makes a weed a weed, and what makes a pest a pest. In nature, they all seem to have their assigned places, no one is excluded. Everything is kept in balance with others but nothing is singled out as bad, or useless. 

With human activity and endeavours, it seems that we often generate waste and problems alongside whatever we make. We label things from our point of view, while considering our own desires and our own purpose, leaving little space in thought for our environment where we exist as part of it. We leave unobserved the needs of our needs that thed'd require to cycle back into nature in a non-problematic way..

Decay Garden with its current three pieces is an ongoing meditation amongst points of view, a wordless non-judgemental textile prayer, a deep-felt wish towards a wholesome change.  I wish that everything we produce would be just like a tree. I wish that everything we produce would belong to a perfect cycle of usefulness in all its stages of existing and then melting into the source without creating issues. 

 

Lahopuutarha - Lahopuu, Kelopuu ja Napanuora

Lahopuutarha nykyisellä kolmella osallaan on omien tunteiden hyväksyminen luontoa ja ihmisluonetta kohtaan, samalla jatkuvaa mietiskelyä näkökulmien kesken, sanaton, tuomitsematon tekstiilirukous ja syvällinen toive kohti terveellistä muutosta.

Luonto on täydellinen luomuksissaan ja ratkaisuissaan. Käy ilmi, että aina on sisäänrakennettuja mekanismeja sekä luonnollisten olosuhteiden dynamiikkaa varmistamaan hyödyllisyyden jatkua, kun alkuperäinen toiminto päättyy.

Esimerkiksi puu. Puu kuolee seisten tai kaatuu metsäpohjaan. Siitä tulee hetkessä ja saumattomasti vain toinen osa metsää tarjoamalla uuden elinympäristön tai ravinnon lähteen. Se on edelleen tärkeä osa elävän metsän kiertokulkua, ei ongelma, ei ylijäämä tai jäte.

Sitten farkut. Yleensä niiden toimivuus päättyy reikään, tahraan, rikkinäiseen vetoketjuun, uuteen muotitrendiin. Nitä pidetään nyt pois joutuvana, hävetettävänä, hävittettävänä.

Mietin, onko se vain näkökulmasta kiinni. Jos näkökulma olisi pehmeämpi, pyöreämpi, taipuisampi, mukautuvampi kuten materiaali on. Mikä tekee jätteestä jätteen, rikkaruohosta rikkaruohon, tuholaisesta tuholaisen. Luonnossa niillä kaikilla näyttää olevan omaa paikkansa, ketään tai mitään ei ole suljettu pois. Kaikki pidetään tasapainossa muiden kanssa, muttei mitään korosteta huonoksi taikka hyödyttömäksi.

Ihminen toiminnallaan ja pyrkimyksillään luo usein ongelmia kaiken tekemisen rinnalla. Merkitsee asioita omasta näkökulmastansa, ottaa huomioon omat toiveensa ja tarkoituksensa, jättäen liian vähän tilaa ajatuksissaan luonnolliselle ympäristöllensä, jossa elää vuorovaikutuksessa osana sitä. Jätämme huomiotta tarpeidemme tarpeet, joiden pitäisi olla jo paikallaan luomusvaiheesa että luomuksimme voi olla osaa luontoa ongelmattomalla tavalla.

Toivon, että kaikki meidän tuottamamme olisi kuin metsän puu. Toivon, että kaikki meidän tuottamamme koko olemassaolonsa aikana kuuluisi täydelliseen hyödyllisyyden kiertokulkuun ja sitten sulaisi takaisin luontoon luomatta ongelmia.

t-shirts as message carriers

I left the t-shirt piece to begin work on to last because I had some internal conflict about the ethics of cutting up a perfectly usable, undamaged clothing item to repurpose. It came from the same black binbag as the broken jeans and scraps, nevertheless it wasn't faulty.

Then I was focusing on why I liked and why I disliked this t-shirt, pretty much in the same time. I liked it becuse it said nature on it. I didn't like it because it was pale custard yellow, and pretentious in its message, I felt. 

There wasn't anything much beautiful in its representation of nature. It wasn't graceful or powerful like nature, it wasn't timeless and classic, like nature never goes out of fashion, does it? This tee was definitely very last century, in its spirit and its disregard for its own message.

It was thin plasticky printed flowers and letters imitating embroidery, perhaps that offended me a bit too, because it was representing handworked embroidery in a cheap way. I still picked this t-shirt out of the binbag, for all these above reasons. I felt it was perfectly fitting for my purpose, for taking part in what I want to say with the textile pieces I am making.

Clue: slogan t-shirts, walking advertisements, statement posts, message carriers.

Conclusion: I find the message of the t-shirt lacking, therefor I alter the t-shirt to remedy the message.

 

purpose, viewpoints

Half jeans - not useful as jeans, as for wearing. Their purpose was to represent the new products in a wholesale environment, to show what is available in the coming season from the particular producer. Their purpose is also to save material and work output, as in halve the effort and raw material put into producing these smaples. However, after they fulfilled this one and only purpose, they have become totally redundant, a waste, and instead of representing saving on materials and work needed, they became wasteful and a problem to deal with. 

In their one-leggedness, in a society where the norm is two legs, and where the requirement for coverings is to hold two legs, i appreciate them as something quite poignant in their existence. For me their usefulness is telling the truth about our wasteful culture. Objects are brought into being considering just a select - or just one - point of view. Wishing to involve all points of views in producing my objects. Impossible? I can only wish and then try to comply.

new addition

Mending, reinforcing, fusing, one supports the other, and the other supports the one.

I felt like the pair of jeans with a torn area at the crotch was a good colour to embroider on but not holey enough for the mending aspect. So went to hunt out a more holey one. It was found in a charity shop.

I realized that it could be melded with the original pair for support - I have been thinking about having to use a backing fabric to support my 'canvas' so it wouldnt collapse into creases when I hang it up to show. This way, one broken pair supports the other broken pair, making a strong new wholesome unit. I'm happy with that.