new life for a VHS tape's slipcase - VHS kasettikotelon uusi elämä

 VHS tapes are toxic, but the cardboard cases could have a new life. As a journal, for example.

I arranged a bookbinding workshop at work to fulfill one of my course assignments. We reused the slipcovers of VHS tapes as book covers.

There were old comics from the same era to upcycle into decorative pages and to add interesting detail inside the journals.

The workshop was a success, it was nice to see people enjoying crafting something nice, useful and usable from nostalgic trash. 

I filmed a video during the coffee break - the still life of everybody's work in progress was so inspiring!  View the reel on my Instagram account.

 

VHS kasetit ovat myrkyllisiä, mutta niiden kartonkisia koteloita voi uusiokäyttää ihan hyvässä mielessä. 

Järjestin työpaikallani kirjansidontapajan, jossa käytettiin VHS kasettien koteloita kirjakansina. 

Lisukkeena kirjasivujen sekaan laitettiin värikkäitä sarjis-sivuja, kierrätettyinä hylätyistä, saman toimintaelokuva-aikakauden sarjakuvista. (Niille, jotka ei ollut niin tykästyneet Tarzaniin tai Mustanaamioon, tarjosin Bambia ja Pocahontasta.)

Paja onnistui hyvin. Oli kiva nähdä,että ihmiset oikeasti nauttivat luomisesta jotain kaunista ja hyödyllistä nostalgisista roska-aarteista.

Kuvasin kahvitauon aikana vaiheessa olevien kirjojen inspiroiva sattuma-asetelmaa pieneksi reels-videoksi, klikkaa tästä jos haluaisit katsoa sitä (linkki vie sinut Insta-tililleni).

 

the allotment as lifestyle - palstaviljely lifestyle:na

I made a mini-collection based on the lifestyle of an allotment gardener. Which I am one myself too.

I was making this collection during the heart of winter, so it was extra nice to work with such summery themes and of course I pulled out all my floral scraps and made sure the frozen January landscapes of my greyscale urban surroundings didn't have a say in how my collection would look like.

I designed a 5-piece collection, of which I succesfully realized a summer hat, a gardening journal and a gardener's tool belt / apron. I would have liked to make a bag that goes on the bike, but that proved to be a bigger job and a longer process that my schedule allowed for, and I tried to make gardening gloves but they didn't work out.

I cant wait for the growing season to start so I could model my collection - I reckon the swing-around apron will be a really useful accessory.

*

Suunnittelin ja valmistin malliston, inspiraationa oli palstaviljelijän lifestyle. Olen itse palstaviljelijä kesäisin, niin tuntui hyvältä täyttää syvätalven arkkipäiviäni kukkakuoseilla palstapuuhista pohdiskellen.

Mallisto koostuu asusteista ja tarvikkeista, toteutin niistä nämä kolme: hellehattu, puutarhurin työkaluvyö ja puutarhapäiväkirja. Polkupyörän sivulaukut olivat liian haasteelliset toteuttaa näytön aikataulun sisällä. Työhanskat yritin kyllä valmistaa, mutta ne eivät onnistuneet.

Olisi jo puutarhakausi alkannut! Haluan jo testata miten mallistoni käytännössä toimii, erityisesti mun suosikki: tuo puutarhaessu-työkaluvyö. Nähdään palstalla!

armchair slipcover - nojatuolin irtohuppu

I collect vintage linen fabrics and love using them whenever I can, in everyday life as well as sewing projects. Their quality and colours are incredible, and best of all, usually they are available for a fraction of today's textile prices.

I proved my point when I made a washable slipcover for my retro armchair to fulfill a course assignment.

I calculated what I actually spent on the project alongside the potential cost if I wanted to work from brand-new shopbought textiles of a similar quality to the ones I sourced from the thrifts.

The thrifted linen fabrics cost me €13,44. The brand-new equivalent would have been €401,75. 

I also calculated that I would have had ended up with a lot of scrap of that expensive linen because it was a narrow 137cm width, and a particular pattern placement was necessary to make the chair cover.

I really like the new look of my favourite armchair, and cannot but love its thrifty price.

*

Keräilen muun muassa menneiden aikojen pellavaiset tekstiilit. Niiden laatu ja värimaailma on huippuluokkaa, nykytekstiileistä vaikeasti löytyy samankaltaista. Retrotekstiilien hinta myös on yleensä uusien tekstiilien hinnan musto-osa.

Kun sain kurssitehtäväksi ommella nojaltuolilleni irtopäällisen, tartuin tilaisuuteen käyttää hyväksi muutama sopiva pellavaista retro-aarrettani.

Laskin toteutuneiden kustannuksieni lisäksi mitä olisi maksanut, jos olisin käynyt kaupassa ostamaan samanlaatuista ja -ilmeistä pellavakankaita.

Retrokankaat maksoi €13,44. Vaihtoehtona tekstiilikaupasta uudet pellavakankaat olisi maksaneet €401,75! Laskin myös leikkuusuunnitelman kautta, että kalliista uudesta pellavasta olisi syntynyt paljon hukkapaloja, koska ruutujen kohdistus vaatii tilaa, ja kankaiden leveys oli vain 137cm...

Tykkään nojatuolini uudesta ilmeestä, ja en voi olla tykkäämättä uuden ilmeen hyvää hintaa.

Jos kiinnostaa, miten tein irtohupun, klikkaa irtohupun valmistusraportin linkkiä.

leftovers of the cake party - ylijäämät kakkukekkerit pajasta

There were some leftovers from the cake-themed bookbinding workshop: the decorative spines of old books, as well as a few bookbinding sets.

We made pretty bookmarks out of the spines (as seen in Erica Ekrem's book Bound).

I arranged further one-one-one bookbinding sessions at my workplace until the sets ran out.

Out of too-pretty-to-bin gilded scraps I made tiny books that became earrings and necklaces.

No good stuff should go to waste, as you know.

Kirjansidontapajasta jäi yli muutama materiaalipakkausta sekä vanhojen kirjojen kauniit nimiöt.

Työpaikallani ohjasin kirjansidontaa kunnes kaikki setit loppuivat.

Teimme sitten kirjojen nimiöistä kirjanmerkkejä (idea alkuperäisin Erica Ekremin kirjasta Bound).

Ihan pienistä kullattujen nimiöiden hukkapaloista tein minikokoisia kirjoja joista tuli korviksia ja kaulakoruja.

Hyviä materiaaleja ei laiteta roskikseen, tietty.

sashiko-stitched knitting needle case - sashikoitu puikkokotelo

I started to try out sashiko-inspired free-style handstitching a whole year ago with a pile of supercolourful fabric scraps and some linen thread. It became one of those stuck in the process wip's that just had to be rethunk to be finished.

So instead a cushion cover, it ended up becoming a knitting needle case.

Vuotta sitten aloitin kokeilemaan sashiko-kirjontaa mutta projekti jäi kesken. Otin esille taas, ja mietin mitä muuta voisi keksiä ylikirjavasta mutta kivasta, monta tuntia käsin tikatusta tekstiilistäni.

Näin tuli hauska sukkapuikko-kotelo keskeneräisestä sashikoidusta tyynynpällisestä.

upcycled wool jacket - tuunausprojektina palaneuletakki

I had a blast upcycling bits of knitted woollen samples, halfway knitting projects and wrongly washed jumpers into this one big hug of a cardigan.

Before I went to attend the day course in Tampere, I collected inspiration and all the materials weeks in advance. The scrap store and the charity shops really spoiled me this time - I loved the potential and the promise of my collected scarpheap.

For the day of the course, the overlocker became my best friend. Together we made the most colourful, most oversized upcycled knitwear I ever did see.

I have already started to collect woolly bits again, in the hope that I could make another pieced garment soon.

I wear this sometimes - it's really warm! I'm not a 100% certain about how the collar turned out - I'm thinking about re-doing it.

I have the so-to-speak instructions in Finnish here, but it's also good for if you just want to see more pictures of this project. :)

*

Mulla oli niin hauskaa tuunaamassa neulemallitilkkuja, keskeneräisiä neuleprojekteja sekä väärinpestyjä villapuseroita uudeksi vaatekappaleeksi!

Olin kerännyt kaikki inspiraatiotani sekä kaikki materiaalit viikoja ennen kun lähdin Tampereen suuntaan lähiopetuspäivänä. Porin tekstiili- ja materiaalipankista sekä muilta kierrätyspaikkoista löytyi loistavasti soveltuvaa tekstiiliä ja lisukkeita. Olin ihan innoissani kerätyssä tekstiilipinossa piilevistä mahdollisuuksista.

Lähipäviän aikana opiston saumurin kanssa tulimme hyvin toimeen - yhdessä me saimme aikaiseksi maailman överi-ilosimman, yliylisuurimman, kirjavimman villatakin E-V-E-R.

Olen jo keräämässä uutta villaneulepalasia, joista saisi taas värkätty uuden palaneulevaatteen.

Laitan tämä mun eka tuunattu villatakkini päälle kun on tarpeeksi viileä - se on yllättävän lämmin! En kuitenkaan olen vakuuttunut sen kauluksen viimeistelystä, luulen että puren ja korjaan sen paremmaksi joskus. 

Jos haluaisit nähdä lisää kuvia takista ja tuunausprosessista, klikkaa linkki täältä:villatakin tuunausohjeet.