service design - palvelumuotoilu

What happens when you start looking at a non-profit organisation and the customer-facing services it provides, from the customers' point of view?

Well, firstly, you might end up knowing your customers and what drives them a bit better. You might even be able to choose a face for them. Or four.

You might start playing pretend with a stack of banana boxes and a little doll with a wooden pickup truck to simulate the real situation and to find a solution.

You might take the logo and run away with it. But first you think of the most obvious promotional product.

You could find yourself designing logo socks and knitting them up, to represent the main craft workshop run by the organisation.

 

You might start messing about with clay, and end up with chunky ceramic logo necklaces to represent the pottery.

Anothers might catch the same logoing bug, and you might end up having the same idea as the other to make upcycled bedsheet bags with silkscreened, swirling logos to be used in the pop-up shop.

Somebody else might look at the necklaces you made and fancies lightweight logo-shaped earrings. So you go down to the wood workshop and ask them to make a pair. While you are there you ask them to make a whole bunch more of the most obvious promotional product. It could get popular..!

And finally, you might decide to design a visual aid to explain to the unknowing or partially informed customer the whole complicated structure of the non-profit organisation and its different facets in a visual, easily absorbable format.

And this way, you might wind up having assembled a lovely little scene that greets the customer when they come here in their real pick-up truck. Thank you service design for the fresh point of view!

*

mending a paperback - liimaselkäisen pokkari-kirjan korjaus

I spent quite a few weeks on this mending project. It took me through a super interesting process of repairing a valuable paperback, and despite my constant worry that I won't do it right, I really surprised myself with the end result. 

(For the start-out stage, the damaged condition, please scroll down to see the pictures further below.)

I repaired the actual book by taking it apart page by page, scrubbing off the brittle gummy old glue, then sanding the spine as a block to as smooth and level as was possible, then re-gluing it with the magical bookbinding glue and japanese tissue paper combo. I reinforced the covers from the inside but I left their original condition visible, as was requested.

Then I made the book a slipcase and insert combination so it would be nicely protected in its repaired condition. The owner hoped for a gilded spine and title which I tried out in samples but couldn't carry out to the appropriate effect, so I added some small golden details elsewhere.

The state of the book originally:

*

Vietin muutama viikkoa korjaamalla tätä liimaselkäistä kirjaa. Se oli melkoinen prosessi ja vaikka koko ajan jännitti etten tule osaaman tehdä oikein, lopputulos yllätti minut täysin.

Aloitin korjauksen ottamalla kirjaa osiksi sivu sivulta, raapasin jokaisesta vanhan liimakerroksen pois, hioin kirjablokin selkää niin tasaiseksi kuin pystyin ja liimasin sen uudelleen erikoisliimalla japaninpaperisuikaleelle. Vahvistin sisäältä alkuperäiset kannet uudella paperituksella, mutta säilytin kirjan alkuperäisen ilmeen kuten asiakas pyysi eli jätin ajan hampaiden puremat näkymään.

Sitten valmistin korjatulle kirjalle suojakotelon ja vielä suojakansion. Asiakkan toiveena oli myös kullatu nimiö, jolle tein kokeilut mallityönä, mutten saanut tarpeeksi hyvänlaatusta jälkeä. Lopulta vain kotelon sormilovet saivat kullattuja reuonja.

Kirja kuitenkin on saanut pidennyksen elinkaariinsa, se on taas ehjä ja luettava sekä tyylikkäästi suojattu.

prepping for a big book mend - harjoitustyö kirjan korjausta varten

I felt I needed practice before I got down to repairing the book in actual need - a paperback that has value, as well as emotional value to its owner.

I rented books on the subject from the library to gain a more thorough understanding. I watched a really good tutorial on repairing paperbacks. Then I went to my allotment to get a couple of bricks, to make a simple book press out of them.

Next, I hunted for the perfect practice specimen. This took me a few weeks, but finally I found a similarly bound paperback, from the same era, and oddly with the same issue of damage caused by the same inherent vice of the same binding method, as far as I can tell.

I bought the recommended bookbinding glue and the japanese tissue paper as well (as seen in video). 

I reckon they are key to the success of rebinding a glue-back paperback. The glue dries sortof flexible  so the spine doesn't break, and holds onto each page by that fraction of a millimetre of each paper edge with a remarkable fastness. The japanese tissue also provides a fast yet flexible bond (due to its fibre structure, I guess).

I was really nervous about how the repair will turn out, but now that I've gone through the process and gained a bit of understanding on how it works, I find myself pretty fascinated by it.

I feel equipped enough to start working on the paperback that is held dear by its owner.

*

Olin harjoitusten tarpeessa ennen kun otin työn alle varsinaisen korjattavan liimaselkäisen kirjan, johon liittyi raha-arvon lisäksi omistajan tunnearvokin.

Lainasin aiheesta pari hyvää teosta kirjastosta, sekä katsoin todella hyvän pokkarinkorjaus-tutoriaalin (video tässä, englanniksi). Sitten kävin palstalla ja otin pari tiileskiveä mukaan kotiin - niistä tuli tee-se-itse kirjapressini, ja tärkeää sellaisena kirjankorjauksessa.

Seuraava vaihe oli täydellisen harjoituskappaleen metsästys. Se kesti vähän mutta muutaman viikon etsiskelyn jälkeen löytyi samanikäinen, samanvikainen pokkari kirjaston vaihtohyllystä.

Korjausta varten ostin kirjansidontaliimaa sekä japaninpaperia (kuten videossa oli ehdotettu).

Mielestäni ne molemmat ovat avainasemassa pokkarikorjauksen onnistumisen kohdalta. Kirjansidontaan tarkoitettu erikoisliima kuivuu joustavaksi, niin liimaselkä ei murru kirjaa avatessa. Se myös pitää jokaisesta sivusta lujasti kiinni millimetrin murto-osan mittaisesta reunasta. Japaninpaperi - kiitos kuitujen rakenteelle - antaa lisää lujuutta ja joustavuutta liitokselle.

Olin epävarma miten pokkarin korjaus tulee sujumaan, mutta nyt kun olen läpikäynyt sen prosessia ja sain vähän tietoa siitä miten se käytännössä toimii, olen melko vakuuttunut, että tulen osaaman korjata asiakkaani rakasta kirjaa.

(Muuten, korjattu harjoituskappale meni takaisin kirjaston vaihtohyllylle odottamaan lukijansa.) 

 

leftovers of the cake party - ylijäämät kakkukekkerit pajasta

There were some leftovers from the cake-themed bookbinding workshop: the decorative spines of old books, as well as a few bookbinding sets.

We made pretty bookmarks out of the spines (as seen in Erica Ekrem's book Bound).

I arranged further one-one-one bookbinding sessions at my workplace until the sets ran out.

Out of too-pretty-to-bin gilded scraps I made tiny books that became earrings and necklaces.

No good stuff should go to waste, as you know.

Kirjansidontapajasta jäi yli muutama materiaalipakkausta sekä vanhojen kirjojen kauniit nimiöt.

Työpaikallani ohjasin kirjansidontaa kunnes kaikki setit loppuivat.

Teimme sitten kirjojen nimiöistä kirjanmerkkejä (idea alkuperäisin Erica Ekremin kirjasta Bound).

Ihan pienistä kullattujen nimiöiden hukkapaloista tein minikokoisia kirjoja joista tuli korviksia ja kaulakoruja.

Hyviä materiaaleja ei laiteta roskikseen, tietty.

Its a piece of cake bookbinding workshop

My first group workshop ever - there was cake and everything.

Well, cake-inspired handbound books, more like.

I instructed 3 people who were new to bookbinding to make scrumptious upcycled books. 

I set up everything like an old fashioned party, with aged white bobbin lace, glass cake stands, lovely old baking tins and handfuls of candy-like beads and such. I did enjoy hunting for the props, just as much as designing the actual bookbinding part.

 

The cake-themed do was a success. I fretted over how many stabbed fingers I might have to apply plasters to - the awl is incredibly sharp and sneaky fast if one is not used to using it - but I had no reason to worry.

Everybody completed their book smiling (and probably quite hungry for actual cake) none with bleeding fingertips.

Next time I might forego such a literal theme though. People just about fit around the table sewing...

*

Ohjasin eka kertaa ryhmälle kirjansidontaa.

Teemoitin koko juttu kakkukekkeriksi, menin hieman intohimoiseksi rekvisiitan hankimisessa, mutta kirjansidontaohjeetkaan ei kärsineet - kirjoitin ne ihan reseptinä.

Kaikki pajalaiset oli kuitenkin hyvin otettuja ja innoissaan pajn ilmiöstä, ja valmistivat kakkusiivu-näköistä kirjojaan hyvässä ilmapiirissä, ilman tökättyjä sormenpäitä. (Olin vähän huolissani etukäteen, miten tulee sujumaan jos ei olla totuttuja käyttämään naskalia, muttei olisi tarvinnutkaan hermoilla.)

Seuraava kertaa ehkä en kattaa pöytiä niin juhlavasti kirjansidontaa varten - kiva oli, mutta olisihan ollut ehkä pikkasen enemmän työtilaa parempi...

a first stab at book repair - ensiaskeleet kirjojen korjauksessa

The title of this post could also be Figuring it out despite the fear of failure...

When I chose the course assignment about Repairing in the Arts and Crafts Industry, I was thinking I will repair a woolen garment, or a frayed upholstery with creative mending.

When it came down to it, I did a u-turn on textiles, and attempted to repair an old book.

The aim of the repair was to mend the structural issues without disturbing the original charm and features of the book. It was a first edition of a crafts and creative passtimes book aimed at children and their mothers, printed in 1919. It was missing its pattern inserts and the pouch they were held in (marks from it on the back inner cover). 

The book's overall value in good original condition, complete with the pattern inserts is about 15€, a low value despite its age and despite that it is a first edition. However, I wouldn't have considered going anywhere near a more valuable book, being a complete newbie in book repair.

I researched it as much as I could, and it turns out that books from this particular post-war era can be tricky to repair due to the low quality materials used. Still, I did my best to do the book justice.

I separated the signature block from the covers, and picked off the deteriorating bookcloth from the spine. The binding was fine, so I re-glued the spine to a new cotton strip (ripped from an old bedsheet) with bookbinder's glue, then reattached the book covers. I reinforced the new hinges both inner front and back with a strip of handmade artisan paper that had a similar structure to japanese tissue, as well as had a similar tone to the original old yellowed pages.

The paperclad covers received a protective sleeve I made of see-through vellum. I think I didn't do too badly with this repair, for a first ever.

*

Kun valitsin Korjaus taideteollisuusalalla kurssin, ajattelin korjata esimerkiksi villapuseron tai huonekalun verhoilun näkyvällä korjauksella. Kun aika tuli, menin ihan toiseen suuntaan ja valitsin korjattavaksi vanhan kirjan.

Tavoitteena oli korjata kirjan rakenteellisia vikoja muuttamatta kirjan alkuperäistä ilmettä tai yksityiskohtia. Korjattava kirja oli Äiti mitä minä tekisin? niminen, lapsille ja heidän äidilleen kirjoitettu käsityö- ja askartelupuuhakirja, vuodesta 1919. Kirjan arvo (hyväkuntoisena ja ehjänä, kaavaliitteet mukana) on korkeintaan 15€. Melko matala arvo niin vanhalle ensipainokselle, mutta täytyy myöntää etten olisi edes miettinyt tästä arvokkamman kirjan korjausta ensikertalaisena.

Tutkin asiaa ja päätin tehdä kaikkeni sen eteen, että matalalaatuisesta materiaaleista valmistettu ensimmäisen maailmansodan jälkeinen teos saisi kuntolleen parhaan mahdollisen ratkaisun.

Viilsin kirjablokin varovaisesti irti kansisalkusta ja poistin hapertuneen sidosharson tarkistaen, että nidokset olivat ehjät. Sen jälkeen liimasin kirjan selkää uudelle taivekangas-suikaleelle, joka oli revitty pehmeäksi pestystä vanhasta puuvillalakanasta. Sitten liimasin kirjablokin takaisin kansisalkuunsa ja vaihvistin sisätaipeiden liitokset vanhan paperin sävyisellä artesaanipaperilla.

Paperipäällysteiset kannet, jossa näkyy yli sadan vuoden käytön jälkiä, sekä suloinen Jugend-ajan kuvapainatus, saivat suojapaperoinnin: valitsin tähän läpikuultavaa velliiniä.

Luulen, että suoriuduin kirjankorjaushaasteesta melko ookoosti, vaikka olen edelleenkin ihan newbie siinä.