I felt I needed practice before I got down to repairing the book in actual need - a paperback that has value, as well as emotional value to its owner.
I rented books on the subject from the library to gain a more thorough understanding. I watched a really good tutorial on repairing paperbacks. Then I went to my allotment to get a couple of bricks, to make a simple book press out of them.
Next, I hunted for the perfect practice specimen. This took me a few weeks, but finally I found a similarly bound paperback, from the same era, and oddly with the same issue of damage caused by the same inherent vice of the same binding method, as far as I can tell.
I bought the recommended bookbinding glue and the japanese tissue paper as well (as seen in video).
I reckon they are key to the success of rebinding a glue-back paperback. The glue dries sortof flexible so the spine doesn't break, and holds onto each page by that fraction of a millimetre of each paper edge with a remarkable fastness. The japanese tissue also provides a fast yet flexible bond (due to its fibre structure, I guess).
I was really nervous about how the repair will turn out, but now that I've gone through the process and gained a bit of understanding on how it works, I find myself pretty fascinated by it.
I feel equipped enough to start working on the paperback that is held dear by its owner.
*
Olin harjoitusten tarpeessa ennen kun otin työn alle varsinaisen korjattavan liimaselkäisen kirjan, johon liittyi raha-arvon lisäksi omistajan tunnearvokin.
Lainasin aiheesta pari hyvää teosta kirjastosta, sekä katsoin todella hyvän pokkarinkorjaus-tutoriaalin (video tässä, englanniksi). Sitten kävin palstalla ja otin pari tiileskiveä mukaan kotiin - niistä tuli tee-se-itse kirjapressini, ja tärkeää sellaisena kirjankorjauksessa.
Seuraava vaihe oli täydellisen harjoituskappaleen metsästys. Se kesti vähän mutta muutaman viikon etsiskelyn jälkeen löytyi samanikäinen, samanvikainen pokkari kirjaston vaihtohyllystä.
Korjausta varten ostin kirjansidontaliimaa sekä japaninpaperia (kuten videossa oli ehdotettu).
Mielestäni ne molemmat ovat avainasemassa pokkarikorjauksen onnistumisen kohdalta. Kirjansidontaan tarkoitettu erikoisliima kuivuu joustavaksi, niin liimaselkä ei murru kirjaa avatessa. Se myös pitää jokaisesta sivusta lujasti kiinni millimetrin murto-osan mittaisesta reunasta. Japaninpaperi - kiitos kuitujen rakenteelle - antaa lisää lujuutta ja joustavuutta liitokselle.
Olin epävarma miten pokkarin korjaus tulee sujumaan, mutta nyt kun olen läpikäynyt sen prosessia ja sain vähän tietoa siitä miten se käytännössä toimii, olen melko vakuuttunut, että tulen osaaman korjata asiakkaani rakasta kirjaa.
(Muuten, korjattu harjoituskappale meni takaisin kirjaston vaihtohyllylle odottamaan lukijansa.)
